1. ” Heipsunhei! Nyt on 18. tammikuuta, joten jonkin verran on elämässä taas tapahtunut viime kirjoitelman jälkeen.
Ensinnäkin hyvät jutut;
- Muuttto tuetun asumisen yksikköön kuun alussa. eli mesta, jossa saa itse päättää MITÄ, MILLOIN ja PALJONKO syön, eli takuuvarma laihudutuskuuri tiedossa. Voisin itseasiassa alkaa pitää ruoka- ja painopäiväkirjaa jonka sitten julkaisisin teille nähtäväksi.
- Aikuismainen kohtelu. eli kukaan ei tule komentamaan sua (esim. syömään), saa itse päättää omat menemiset ja tulemiset sekä suunnitella oman tulevaisuutensa juuri oman näköiseksi.”
2. Hypätäänpä nykyhetkeen. Homma kusi nimittäin melkoisesti, sillä nyt kun itsellä on ollut täysiikäisyyden ansiosta teriä saatavilla, viilsin ison haavan käteen (n. 30 tikkiä). Eikait siinä muuten olisi mitään pahaa, mutta jouduin takaisin osastolle jossa tätä tekstiä nyt kirjoitan. Minulla on kamala koti-ikävä ja tunnen olevani täällä täysin turhaan. Myös ruokailut täällä ovat inhottavia, sillä hoitajat annostelevat ne, minkä lisäksi pitää syödä 5krt/pvä. Mulla on todella epätoivoinen olo koska tätä menoa en laihdu ikinä vaan päinvastoin. Lääkäri ei osannut arvioida milloin pääsen pois, mikä lannistaa entisestään.
Että semmoista tänne, mitäs teille?
Kommentit
Lähetä kommentti