Harrastan tosiaan ratsastusta, ja hevoset ovat olleet jo pitkään iso osa elämääni. Alun perin aloitin hevosharrastuksen käymällä harjailemassa naapurissa asunutta vuonohevosruunaa. Olin tällöin suunnilleen 8-vuotias. Jatkoin naapurissa ramppaamista pari vuotta, kunnes siirryin isommalle tallille ( = paikalliselle ratsastuskoululle) jossa aloitin ratsastuksen 11-vuotiaana.
Ratsastan edelleen samalla ratsastuskoululla, sillä siellä on kivat hevoset, laadukas opetus ja yhteisöllinen talliporukka. Tasoni arvioisin tällä hetkellä olevan n. helppo C ja esteillä 60cm, sillä se on taso jota olen kisannut seuratasolla. Vuokra-/ylläpito-/omaa hevosta minulla ei ole ollut, mutta olen saanut hoitohevoseksi opettajani hevosen jolla saan hömpötellä viikoittain.
Pienenä suurin haaveeni oli saada oma hevonen, mutta nykyisin en semmoista oikein osaa enää kaivata; teen nykyisin tallillamme viikonlopputöitä, josta saan ihan palkkaa. Työ lievittää hevoskuumetta aika tehokkaasti.
Vaikka hevoset ja ratsastaminen ovat minulle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, on viimeaikoina jopa tallilla käynti ja etenkin ratsastaminen alkaneet tuntua yhä enemmän ja enemmän pakkopullalta. Tiedän että kyseinen tunne on vain oire masennuksesta, mutta on silti surullista huomata ettei nauti itselleen tärkeinä pitämistä asioista.
Kommentit
Lähetä kommentti